Lapsi tarvitsee lepoa. Kyllä.
Lapsi tarvitsee joka päivä lepohetken, jossa maataan sängyssä hiljaa paikallaan tunti. Ei.
Lapsi oppii rauhoittumaan, kun hänelle vain tarpeeksi monta kertaa päivässä sanoo, että pitää rauhoittua ja olla hiljaa. Ei.
Lepohetken voi toteuttaa myös muualla kuin nukkarissa ja sängyssä. Kyllä.
Lepohetkiä perustellaan usein sillä, että lapset tarvitsevat lepoa ja rauhoittumista. Ja se onkin ihan hyvä perustelu. Varhaiskasvatuksen toiminnan lähtökohtana tulee olla lapsen tarpeet ja lapsen etu. Niihin kuuluu varmasti päivän aikana sellainen hetki, jossa rauhoitutaan, kuunnellaan vaikka satua ja tasataan vähän kierroksia.
Mutta lepohetkeä tai varsinkaan sen pituutta ei voi perustella palavereilla, tauoilla tai siivouksella. Emme missään nimessä vähättele niiden tarpeellisuutta, mutta tiedämme myös, että on mahdollista järjestää palaverit ja muut käytännön asiat niin, että samalla voidaan toteuttaa lasten tarpeiden mukainen lepohetki.
Kyllä, lapsi tarvitsee lepoa. Mutta meistä aika moni on varmasti ollut todistamassa tilannetta, jossa ne viisivuotiaat ”lepäävät” nukkarissa. Jos lepohetki on sitä, että lapsia joudutaan jatkuvasti komentamaan olemaan hiljaa tai se viisivuotias, joka ei koskaan nukahda päiväunille, viettää tunnin paikallaan sängyssä, ei enää puhuta lapsen tarpeesta. Eikä lapsen edusta.
Lepohetki voi olla viisivuotiaallekin yksi päivän parhaista hetkistä, jos siihen ei siihen liity pakkoa. Jos rauhoittumista ja lepäämistä on harjoiteltu yhdessä, ja ennen kaikkea tilanteesta on pyritty tekemään lapsille mukava. Ja toki on myös niitä lapsia, joiden kanssa rauhoittumista pitää harjoitella aikuisen tuella. Sekin kuuluu asiaan.
Joskus päiväunia perustellaan sillä, että lapsi on selvästi väsynyt ja tarvitsee unet. Moni vanhempi kuitenkin sanoo, että pitkät päiväunet päiväkodissa näkyvät kotona iltojen venymisenä, vaikka tutut iltarutiinit olisivat kunnossa. Ja jossain vaiheessa lapsen kehitystä tulee väistämättä se hetki, jolloin päiväunia ei oikeastaan enää tarvittaisi, mutta täysin ilmankaan ei vielä jakseta. Se voi olla haastava vaihe niin kotona kuin päiväkodissakin.
Tämä on aihe, joka herättää paljon keskustelua ja tunteita. Niin vanhemmissa kuin varhaiskasvatuksen työntekijöissäkin. Tämänkin asian kohdalla kaikista tärkein kysymys kuitenkin on se, ovatko lepohetket aidosti lasten tarpeista lähteviä? Koska kaikessa varhaiskasvatuksen toiminnassa lähtökohtana tulee olla lapsen etu ja tarpeet. Ja jos rehellisen tarkastelun jälkeen tullaan siihen tulokseen, että näin ei ole, mitä mahdollisuuksia olisi muuttaa käytäntöjä?
Tämä nyt ihan vaan muistutuksena, jos jossain vielä on jostain syystä sellainen käytäntö, että kaikki lapset iästä riippumatta laitetaan nukkariin ja ajatellaan, että se auttaa lapsia jaksamaan ja oppimaan ja voimaan hyvin.
Vastaa