”Sen lisäksi, että ylenmääräinen murehtiminen tekee elämästä kuormittavaa, se ei pidä meitä oikeasti turvassa. Se ei estä asioita tapahtumasta ja yleensä noin 90 % niistä ”mitä jos” -skenaarioista ei toteudu.”
Miltä tuntuisi aloittaa arki loman jälkeen ilman murehtimista? Ei, en mää pysty, sinä sanot. Mää vaan oon aina ollu tämmönen, että huolehdin kaikesta ja kaikista. Mää oon luonteeltani tämmönen, ei sille voi mitään. Ja minä sanon, että se ei ole totta. Se voi kyllä olla totta, että sinä olet aina murehtinut ja miettinyt etukäteen, että onko kaikista asioista nyt varmasti huolehdittu ja mitä jos sataakin vettä tai joku on pois. Mutta se ei ole totta, että sinun on pakko olla sellainen. Vaikka se on osa sinun identiteettiäsi, sen ei tarvitse olla muuttumaton osa sinua. Jos et sitten jostain syystä kovasti halua olla murehtija. Tässä tekstissä murehtiminen on vain yksi esimerkki asioista, jotka saavat elämän tuntumaan raskaalta ja joihin voi mahdollisesti haluta muutosta.
Jos sinä siis haluat olla murehtimatta (tai tekemättä mitä tahansa muuta asiaa, mikä ei palvele sinua enää) niin sinä voit päättää toimia toisin. Kasvaa vähän siinä asiassa. Sinä voit päättää, että minä haluan olla ihminen, joka suhtautuu elämään uteliaasti ja elää päivän kerrallaan. Ei se helppoa välttämättä ole, jos on vuosikymmeniä identifioitunut ihmiseksi, joka pitää langat käsissä – omat ja muiden – ja vie vielä mennessään ja tuo tullessaan. Mahdollista se kuitenkin on.
Vaikka sinusta tuntuu, että sinä olet tietynlainen ja niin vaan on, niin kaikki, mitä me ollaan opittu, voidaan oppia pois. Murehtimisessakin on kyse opitusta toimintatavasta, ei geeneihin kirjoitetusta ominaisuudesta. Murehtiminen on hermoston tapa suojella meitä uhkilta ja vaaroilta. Me olemme jostain syystä oppineet, että maailma on uhkaava paikka – ja siihenkin on syynsä. Se, että kantaa harteillaan omien lisäksi kaikkien muiden huolet ja ottaa huomioon kaikki mahdolliset uhkatilanteet, ei ole vika. Se on tapa yrittää pitää meidät ja läheiset ihmiset turvassa. Se kertoo usein esimerkiksi empatiasta ja hyvästä mielikuvituksesta.
Sen lisäksi, että ylenmääräinen murehtiminen tekee elämästä kuormittavaa, se ei pidä meitä oikeasti turvassa. Se ei estä asioita tapahtumasta ja yleensä noin 90 % niistä ”mitä jos” -skenaarioista ei toteudu. Hermoston kuitenkin reagoi oppimallaan tavalla tietoisen ajattelun ohi. Turvan ja lepotilan opetteleminen on onneksi mahdollista. Aluksi pitää tiedostaa ja haluta kasvaa vähän eri suuntaan. Sen jälkeen pitää alkaa toimia sen päätöksen suuntaisesti. Vaikkapa, kun huomaa ajattelevansa, että ”apua, mitä jos huomenna…”, voi pysäyttää itsensä lempeästi ja sanoa, että ”tämä ajatus ei auta minua nyt, minä voin antaa tämän ajatuksen mennä”. Ei auta välttämättä ensimmäisellä kerralla, eikä ehkä vielä toisellakaan. Ja mitä syvemmällä jonkin toimintatavan tai selviytymiskeinon juuret ovat, sitä enemmän se vaatii tietoista työtä oman kehon ja hermoston kanssa. Hälytystilassa oleva hermosto kokee kaikenlaisen muutoksen uhkana ja vetää sinua tiedostamatta takaisin siihen vanhaan ja tuttuun eli hermoston näkökulmasta turvalliseen.
Jos vieläkin ajattelet, että varmaan joku pystyy alkaa ajatella ja toimia toisin, mutta en minä, niin minäpä kerron yhden tositarinan. Minulla on tuttava, “Kerttu”. Hän on kuvannut entistä itseään muun muassa “hahmoksi, jolla on suriseva pää ja haamumainen vartalo”. Hän on 77 vuotias. Hän on aika monta vuotta kerennyt olla huolehtija, miellyttäjä, murehtija, kontrolloija ja suorittaja. Nyt Kerttu on päättänyt alkaa nauttia elämästään, tavoitella iloa, tyytyväisyyttä ja vapautta. Kerttu on lopettanut miellyttämisen, kontrolloinnin (omansa ja muiden), tehokkuusajattelun (vie mennessäs ja tuo tullessas) ja alkanut tuntemaan erilaisia tunteita. Hän on alkanut nauttia hitaista aamuista, naisena olemisesta, piirtämisestä ja kävelyistä. Ja minä olen nähnyt tämän muutoksen, niin tiedän, että se on totta ja mahdollista.
Ole siis kuin Kerttu ja ala tehdä toisin. Koska jos meissä kaikissa olisi vähän Kerttua, me tehtäisiin yhdessä vieläkin parempaa varhaiskasvatusta ja maailmaa ❤️
Vastaa